Tänään oli Koirakoutsin järjestämä möllitoko Tampereen Lielahdessa Kodin1:sen parkkihallissa. Siellä oli myös match show, rallytoko ja vaikka mitä muuta, joten porukkaa oli paljon ja meteli oli sen mukainen. Ennen koetta lähinnä stressasin sitä, että miten Maa kuulee käskyt. Se ei onneksi noussut ongelmaksi.

Pientä alustusta siihen, miksi ilmoitin Mahlan avoimeen luokkaan. Vuosi sitten korkkasimme tokouran möllitokossa, silloin mölliluokassa. Nyt ilmeisesti jotain vähän enemmänkin jo osaamme, koska ilmoitin sen avoimeen luokkaan, koska uskoin meidän saavan siitä eniten hyötyä. Hassua mennä "kilpailemaan" ajatellen, että haetaan niin paljon haastetta, että saadaan virheet pinnalle. Täällä oli tuomarina tokotuomari Riitta Räsänen, joka on tiukka, mutta oikeudenmukainen tuomari. Ei häneltä saa säälistä pisteitä, ei pisteitä sinnepäin-suorituksista, ohjaajan töpeksimisiä ja ylimääräisiä "huomaamattomia" apuja ei armahdeta, vaan pitää oikeasti rehellisesti osata. Siksi tein tapojeni vastaisesti ja jätin Maan maahan makaamaan liikkeiden välissä ja jutustelin vähän enemmän tuomarin kanssa. Halusin niin kommentteja siitä, mihin pitää erityisesti kiinnittää huomiota kuin samalla tietoa avoimen luokan liikkeiden arvostelusta ja kuinka saa käskyttää. Avoimessa en koskaan ole itse kisannut, joten oppia sain sitä kautta tosi paljon. Nyt tiedä, mitä saan tehdä. :)

Kehässä haittasi se, että meteli ympärillä oli niin kova, että tuomarin ollessa vähänkään kauempana, hänen käskynsä ei kuulunut (tuomari toimi itse liikkurina). Noudossakin tuomari taisi viittoilla koska saa käskeä, kakeissa käännyin itse, kun en kuullut käskyä pysähtyä ja muutenkin jouduin vähän vilkuilemaan tuomaria ja keskittymään siihen. Seuraamisissa tuomari kulki aika lähellä mukana. Mahlaa se ei häirinnyt. Muutenkaan Mahlaa ei sanottavasti häirinnyt meteli ja hälinä, mitä oli paljon enemmän kuin normikokeessa. Kunnon häiriötreeni siis kaiken muun lisäksi. Kehässä Maa teki kuitenkin mun kanssa hommia unohtaen koko muun maailman ja siitä olen erityisen tyytyväinen. Kehän ulkopuolella se selvästi oli vähän hämillään kaikesta, kun piti vain olla.

Sitten itse suoritukseen. Liikkeet tehtiin kyseisessä järjestyksessä eli paikallaanmakuu oli viimeisenä. Se oli erinomainen ratkaisu, Mahlakin ehti rauhoittua ennen sitä.

Seuraaminen vapaana 9: Alku oli ihan hirveä. Maa ei selvästikään ollut työmoodi päällä vaan se haahuili ja katseli ympäriinsä. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen tilanne muuttui ja Maa skarppasi ja loppuseuraaminen olikin sitten sellaista normaalia hyvää tekemistä. Pistevähennys siitä alun ihmettelystä. Muuten tuomari kehui seuraamista hyväksi ja tiiviiksi, mutta siitä huolimatta mulla on hyvin tilaa liikkua ja kääntyä ihan niinkuin pitääkin.

Liikkeestä maahanmeno 9: Pistevähennys alun piippaamisesta. Ilmeisesti Maa oli ennen liikettä tai liikkeellelähtöä piipannut. En muista. Liikkeen aikana se oli hiljaa. Sen muistan. Itse liike oli kympin arvoinen. Tuomarin sanojen mukaan nopea hissimaahanmeno, oikea rintamasuunta ja nopea istuminen. Ei lisättävää tähän.

Luoksetulo 8: Tähän mä olen tyytyväinen. Huusin luoksetulokäskyn aika lujaa, että se kuuluisi perille asti. Kuului se. Maa tuli lujaa. Aiemmin en ole tolpalla pysäyttänyt koiraa ja kohdan arvioiminen oli yllättävän vaikeaa... Maa reagoi pysäytyskäskyyn nopeasti, lukkojarrutti, mutta kuten autoilijat tietävät, mitä lukkojarrutus liukkaalla tiellä on, sehän venyi. Tästä syystä -2p. Mun mittakaavaan onnistuminen ja vielä erittäin hyvä sellainen. Ihan oikeassa tuomari on siinä, että vauhdin pitäisi olla sellainen, että koira pystyy pysähtymään alle kahden oman mittansa (Maakin taisi pysähtyä) alustasta huolimatta. En väitä vastaan. Tottahan se on.

Liikkeestä seisominen 10: Pysähdys kuin seinään, kesti taaksepoistumisenkin ja istui napakasti.

Nouto 8: Nopea kapulalle meno, hienosti otti kapulan takaa suuhun, tuli yhtä lujaa takaisin. Siihen mennessä kaikki niinkuin piti. Sen jälkeen kaikki niinkuin on opetettu, mutta ei ihan niinkuin pitäisi. Törmäsi kevyesti muhun, luovutuksessa liikkui hieman taaksepäin ja siitä ilmavalla pompulla sivulle. Ei näin. Harkitsen tarkkaan opetanko Maan tuomaan kapulan suoraan sivulle. Sillä korjaisin ongelman 1) törmääminen ja ongelman 2) pompun.

Kaukokäskyt 5: Tämä oli vähän outo juttu, mutta toisaalta ei niin outo, kun tarkemmin ajattelen. Mutta uusi ja huomionarvoinen asia. Nousi ekaan istumiseen vasta kolmannella käskyllä. Katseli vähän muualle alussa. Sen jälkeen sai juonen päästä kiinni ja muut vaihdot hyvin paitsi, että etene hieman. Tämä vaatii siis näemmä paljon treeniä, jota tehtiin kokeen jälkeen koepaikalla pyöriessä. Jättö kuin kokeessa ja eka istuminen, jos ei nouse ekalla, palataan koiran viereen, otetaan se istumaan ja aloitetaan alusta. Hyvin se sitten lähti toimimaan. 

Hyppy 5,5: Noh, mistäs sitä aloittais? Selityksestä, että ei olla koskaan treenattu. Se on totta, mutta ei selitys. Ei mun tarvitse selittää, hyppy on edelleen liike, jossa jokainen piste on plussaa, koska en ole koskaan koiralle kertonut, mitä pitää tehdä. :) Tämänkertainen hyppy eteni siten, että käskystä Maa meni hypylle, teki tapansa mukaan (agilitykoira mikä agilitykoira) tiukan käännöksen, tuli tohkeissaan laudan taakse teputtamaan ja venytti kaulansa esteen ylle. Siinä vaiheessa mun pokka petti. Toisesta käskystä se vasta istui ilmeellä "ai ei tässä laudan päällä pidäkään maata ja lepuuttaa kaulaa, olisit heti sanonut". Takaisinkin se koira pääsi. Levitoi tai jotain sen suuntaista. Hyppäsi suoraan ylös kolauttaen tietysti käpälänsä lautaan oikein kunnolla ja liitämällä esteen yli.

Paikallaanmakuu 3min piilossa 10: Paikkamakuu kokonaisuutena erittäin hyvä. Ollaanko tehty ryhmässä 3minuutin paikkamakuuta piilossa koskaan? Ei, hyvä se on kokeessa ja tuolla häiriömäärällä tehdä ekaa kertaa. :) Maa jäi hyvin, (odotti vieressä HILJAA ennen sitä), poistuttiin pakun taakse. Sarin ja meidän seuraksi tulleen Pian kanssa jutusteltiin mukavia siinä ja kolme minuuttia meni nopsaan. Maa oli kai pari kertaa vähän vääntänyt lonkkaa, mutta oli maannut kaikessa rauhassa pää maassa. Ja sivulle nousi tosi napakasti. Ai paikkamakuu meidän ongelma?

Kokonaisvaikutelma 9.

Yhteispisteet kertoimilla 161 /200p. 1-tulos (joo, uskokaa tai älkää...) ja sijoitus 2. /4.

Nyt on paljon vinkkejä takataskussa. Paljon on tehtävää ennen kuin me voidaan oikeesti mennä avotokoon. Mutta nyt nähtiin suunta. Tärkeimpänä seikkana pidän tässä vaiheessa sitä, että Mahla tälläkin kertaa ylsi sille tasolle, jolle sen olen kouluttanut. Se teki asiat niinkuin sille on opetettu.

Pohdiskelin myös palkkaamista ja omaa kehätyöskentelyäni, mistä puhuttiin tuomarin kanssa. Lähinnä tuosta piippaamisesta, joka ei ollut lainkaan häiritsevää tänään. Lähinnä se pari kertaa äännähti liikkeiden välissä, mutta ei muuten. Mun pitäisi olla mahdollisimman rauhallinen koko ajan kehässä ollessa. Mä kuitenkin pelkään (kiitos Mustin), että saan Mahlasta laamailevan koiran sillä, etten innosta/palkkaa innostavasti sitä kehässä. Kun vaan alkaisin systemaattisesti tekemään ruokakupista sille palkkaa ja se tietäisi aina koemaisissa treeneissä / kokeissa, että palkka tulee lopuksi sieltä, se pitäisi itse itsensä koossa ja vireessä ja mä voisin olla innostamatta sitä, jolloin se olisi kokonaisuudessaan rauhallisempi, mutta kuitenkin tarkkana ja ahkerana. Jos saisin itseäni niskasta kiinni, jotta alamme treenata tällaista. Se on kuitenkin välttämätöntä jatkoa ajatellen.

Summasummarum: Tänään opittiin paljon, sitä toivoinkin. Seuraaminen ja jäävät ovat hyvässä kunnossa. Samoin luoksari. Noudon luovutukselle on tehtävä jotain. Hypyllä olen kahden vaiheilla. Joko opetan sen menemään kauas treenaamalla kupilla tai sitten annan olla noin tekemättä mitään. Ei se nollille mene kuitenkaan ja muutama piste sinne tänne on ihan sama. :) Virallisiin me ei kuitenkaan hetkeen päästä, joten meillä olisi kyllä aikaa treenailla. Ja saadaanhan me vielä ainakin pari kertaa startata alokkaassa hakemassa kokemusta.

Itse asiassa tänä vuonna on tapahtunut vaikka mitä. Alkuvuodesta aloiteltiin tokoura möllitokoissa. Voittopalkinto kourassa sieltä tultiin, vaikka mentiinkin ajatuksella "katsotaan, mitä osataan ja mitä pitää treenata". Voitosta huolimatta harjoiteltavaa jäi - paljon. Helmi- ja maaliskuussa käytiin myös möllitokoissa toistamassa samoja virheitä. Keväällä treenattiin jopa ahkerasti tokoa, kerran viikossa meillä oli lappalaiskoiraporukalla treenitkin ja ns. keittiö- ja käytävätokoja tehtiin suhteellisen innokkaasti. Kesän tultua tokon treenaaminen jäi ja syksyllä, kun seurakaverin innostamana mentiin ensimmäisiin virallisiin kokeisiin, varmuus osaamisesta oli pudonnut pohjalukemiin. Ja erinäistä sähläämistä ja härväämistä koesuorituksessa olikin, siitä huolimatta tuliaisena oli ykkönen yläkanttiin arvioiduilla pisteillä 186p. Se jäi ainoaksi kokeeksi laatuaan eikä sen jälkeen ole sanottavasti harjoiteltu.

Ensi vuodelle tokon saralta olisi tarkoitus hakea ne pari ykköstä alokkaasta ja saada alon koulutustunnus. Harjoitustahan se on, vaikka tokokokeet mun mielestäni enemmän kuin tylsiä onkin. :) Itselleni olen laittanut tavoitteeksi myös treenailla avoimen luokan jutut kuntoon. Noutoa ollaan tehty vähän ja luovutus ei toimi, avoimen hyppyä ei olla tehty yhtä harjoitusta lukuunottamatta, kokonaista avon luoksaria tosi vähän, kakeja sellaisenaan pidemmältä etäisyydeltä ei montaa kertaa ja hyvä kun emäntä muistaa, mitä kaikkea avoimessa pitääkään tehdä. Lähtötaso tähän treenaamiseen mennään katsomaan alkuvuodesta möllitokoissa. Sitten tietää, mihin panostaa.

Miksi kisoihin ei ole asiaa johtuu siitä, että Mahlalla diagnosoitiin syksyllä atopia. Mahla on voimakkaasti allerginen pölypunkeille. Alkuun se sai oireisiin kortisonia ja antidopingsäädösten vuoksi meidän kisailut syksyllä päättyi hyvin nopeasti. Marraskuun lopulla alkoi siedätyshoito. Yksi pistos 4-7päivän välein. Tämä aloitusjakso on edelleen käynnissä, mutta sen jälkeen pistokset jatkuvat kerran kuussa. Mahla saa edelleen kortisonia, mutta ainakin itselläni olisi toiveena, että keväällä pölypunkkienkin vähentyessä eli allergian luonnollisessa helpotusvaiheessa voisimme jättää kortisonin pois ja pääsisimme taas kilpakentille. Kortisoni on pitänyt kutinan hyvin aisoissa, punoitusta on edelleen, mutta vähemmän kuin ennen lääkityksen alkoittamista. Kutinan poistuttua koira on ollut paljon terveemmän oloinen ja näköinen kuin aiemmin. Atopian vuoksi Mahla siirtyi Riikalta minun omistukseeni.

Paimennushommiin päästiin vain kerran. Käytiin Somerolla moikkaamassa lampaita. Mudasta huolimatta reissu oli ihan onnistunut. Ensi vuonna toivottavasti vähän useammin.

Mustille kuuluu hyvää. Se viettää Ikaalisissa eläkepäiviään tyytyväisenä. Reipas 10-vuotias se on. Aina yhtä innokkaasti lähdössä pitkälle lenkille. Jos se pitkään on maannut paikallaan, hieman takajalat on jähmeät, mutta ei mitään muuta. Toivotaan, että se pysyy jatkossakin hyvässä kunnossa. Liikakilot on karissut aikalailla pois ja nyt se on sikälikin hyvässä kunnossa.

Mitä muuta? Minulla on kolmas syksy opintoja takana, ihana poikaystävä ja elämä mallillaan. Kaupungissa monesti kaipaan maalle takaisin, mutta taas saan kehua Hervannan hienoja lenkkeilymaastoja, että metsään pääsee helposti ja koiraa on helppo pitää vapaana. Ensi vuoteen uudella innolla taas. :)

Pitihän se eka hyllykin käydä hakemassa. :) Kisailtiin Demarilla. Ekalla radalla tuomitsi Anne Viitanen. Meiltä tosi hieno rata! Mahla kulki tosi hyvin, kuunteli. Mä olin kartalla ja MALTOIN. Tosi tasapainoinen ja hyvä rata. Kepeillä Maa törmäsi johonkin keppiin ja siitä meni sekaisin ja yksi rima tuli alas. Eli tulokseksi 10. Aika keppien ongelmista huolimatta ihan kelvollinen -10.08. Tulokset lisään myöhemmin kun saan...

Toka rata oli hyppäri. Tuomarina Johanna Wütrich. Mä en ymmärrä, mikä ongelma Mahlalle tuli kepeillä! Siis se ei malttanut ollenkaan pujotella. Rynni koko ajan eteenpäin. Otettiin muutaman kerran se uusiksi, luovutin jossain vaiheessa. Ja tein tyhmimmän virheen ikinä, mutta kun tiesin, että meillä on hylly alla, otin sellaisella riskillä loppuradan, että Maa veti kaikki rimat alas. Sen muurilleviennin tein kuten suunnittelin eli huolella ja vekaten Mahlaa suorempaan linjaan. Loppusuoralla Maa veti yhden esteen kokonaan nurin... Muuten ihan jees. Kivaa sillä ainakin oli, kun sai suoraan juosta. :)

Mä oon joka kisan jälkeen päättänyt, että ei vedetä kuin yksi startti per kisa. Josko mä nyt oppisin sen ihan oikeasti... Toinen rata on aina mennyt pieleen. Joka tapauksessa hyvä fiilis jäi ekalta radalta. Se oli meidän kisauran ehdottomasti paras, hallituin ja hillityin rata! Mä maltoin ja kas kummaa niin koirakin oli aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Keppeihin en ole tyytyväinen. Tämä juontaa juurensa ilmeisesti siihen ongelmaan, mikä ei ole vielä noussut näin selkeästi esille, vaikka ongelma onkin ollut. Eli radalla Maa ei vaan keskity keppeihin.

Videot tulossa joskus hamassa tulevaisuudessa...

Tänään käytiin atopiatestissä, mutta aloitan kuitenkin tämän kertomuksen ihan alusta.

30.9.2011 käytiin eläinlääkärissä, jolloin Juliska Haapanen-Kallio diagnosoi Mahlalla atopian. Tällöin hän kirjoitti diagnoosiin: "Mahlalla on ollut iho-oireita viime syksystä. Kutina oli voimakkainta joulu-tammikuulla, mutta maaliskuullakin oli ollut kovempi kutinajakso. Jonkin verran oireita on ollut jatkuvasti. Oireita (kutinaa ja punotusta) on ollut eniten nivusissa, tassuissa, naamassa ja korvatkin ovat kertaalleen olleet tulehtuneet. Koira on saanut oireisiinsa kortisonia, joka on helpottanut oireita nopeasti. Oireet palaavat kuitenkin lääkityksen loputtua. Tällä hetkellä iho näyttää tassuja lukuunottamatta siistiltä, kutinaa kuitenkin on. Anturoiden väliseltä punoittavalta alueelta otettiin teippinäyte: bakteeri- tai hiivaylikasvua ei todettu. Mahlan oireet ja löydökset viittaavat atopiaan. Koiralle varattiin aika atopiatestiin."

Todellakin oireita on ollut viime syksystä. Pahin jakso oli joulu-tammikuu, jolloin koiran mahanalus ja taipeet olivat aivan punaisenaan. Siihen haettiin paikalliselta eläinlääkäriltä apua ja saatiin antibioottia ja kortisonia. Kortisoni helpotti oireita ja poisti ne hetkeksi. Kuitenkin jo kuurin lopulla (kortisoniannosten pienentyessä) alkoi kutina ja punoitus taas tulla esille. Atoopikkokoirille juuri marras-joulukuu on vaikeinta aikaa, kun pölypunkkikausi on parhaimmillaan. Mahla alkoi oireilla hieman myöhässä, mikä on eläinlääkärin mukaan normaalia silloin, kun koiralle "puhkeaa" allergia. Mahla oli tuolloin aika tarkkaan kahden vuoden iässä, mikä on yleisin atopian puhkeamisikä. Nyt kesän jälkeen oireet ovat helpottaneet. Kutinaa on vähän, mutta punoitus lähestulkoon kokonaan poissa. Niin, koska pölypunkkien määrän kannalta alkusyksy/syksy on helpointa aikaa.

Ruoka-allergiat oli helppo rajata pois, sillä Mahla on saanut pääpiirteittäin samaa ruokaa koko ajan. Silti oireet ovat vaihdelleet. Myöskään mitään ruuansulatusongelmia ei ole ollut.

Haapanen-Kallio on tehnyt jo pitkään atopiatestiä nimenomaan ihotestinä. Sitä varten koira nukutetaan ja testi on periaatteessa aivan samanlainen kuin ihmisten allergiaihotesti. Tänään saatiin seuraava lausunto:

"Mahla tuli kutinaoireiden takia jatkotutkimuksiin. Atopiatestissä todettiin erittäin voimakkaat reaktiot pölypunkeille ja selkeät reaktiot useille ulkoilman allergeeneille. Ohessa erillinen testauskaavake. Mahlalle tilataan siedätyshoito, siedätyshoito saapuu marraskuussa. Nyt oireita helpotetaan kortisonilla."

Mahlalle aletaan siis antaa siedätyshoitoa pistoksin. Kortisonilla pidetään oireet kurissa, mutta tarkoitus on, että noin 2-3kk siedätyksen aloittamisesta, kortisoni pyritään jättämään pois, mikäli se on oireiden perusteella mahdollista. Pölypunkkikausi on alkamassa, joten saattaa olla, että kortisonia joudutaan syömään pitkään. Siedätyshoito jatkuu pitkään, niin pitkään kuin on tarvis. Toisaalta koska on nuoresta koirasta kysymys, ennuste on ihan hyvä. Kyseinen eläinlääkäri on pitkään tehnyt siedätyshoitoakin, joten hän kyllä tietää, mistä on kysymys.

Ihotestauslomake, jossa rektiot kuvataan seuraavin merkein: +++ erittäin voimakas, ++ voimakas, + selkeä, (+) heikko, - negatiivinen

Aamu alkoi varsin hyvissä merkeissä. Emännällä ei meinannut ääntä tulla ollenkaan. Syysflunssa kolkuttelee. Vähän lääkettä söin siinä aamupäivällä niin ihan ok kunnossa sitten Viitapuistoon oman seuran tokokisoihin. Kovasti harmittelin, että tuli ilmoitettua. Vieläkin vähän harmittaa, että tuli mentyä. Yksi ykkönen on haettu, mutta muuten ei paljon muisteltavaa jäänyt. Tuomarina Juha Kurtti. Tykkään tuomarista, joka ei turhia jaarittele.

Luoksepäästävyys 10: Eipä kommentoitavaa. Maa istui eikä kiinnostunut tuomarista juuri yhtään.

Paikallaanmakuu 8: Tämä oli juuri niin huono kuin pelkäsinkin. Meidän täytyis varmaan oikeesti alkaa treenaamaan... Meni maahan hyvin, jäi hyvin, mutta sitten sirkuskoiran yhdenkoiran show alkoi. Ensinnä se venytti itseään eteenpäin. Se hinasi yli oman mittansa itseään eteen, näin painautuneesta ruohosta kun palasin koiran luo. Tuomari etuviistosta ei nähnyt, että se liikkui niin paljon. Ja piip piip kuului koko ajan... Nooh, sanotaan jotain positiivistakin, sillä Maa oli yllättävän rauhallinen. :)

Seuraaminen kytkettynä 10: Ehkä maailman lyhin seuraamiskaavio! Eka stoppi oli samantien kun liikkeelle päästiin. Seuraaminen meni kivasti. Itse kuulemma pidin liian korkealla hihnakättä. Okei, tiedän jatkossa ettei niin saa pitää. Juha sanoi siitä, muttei antanut pistevähennyksiä. Pidin hihnaa sen takia ylempänä, että hihna saa olla oikeasti löysällä enkä juoksussakaan takerru siihen ja siten häiritse koiraa. Oppia ikä kaikki. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10: Ei kommentoitavaa. Mahlalta ihan normi homma.

Luoksetulo 10: Oli nopea ja hyvä. Ei kaartanut kauhean kaukaa eikä pompannut silmien korkeudelle ja teki nätin perusasennon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10: Ei tästäkään kommentoitavaa.

Seuraaminen taluttimetta 10: Suoritusjärjestys oli siis vaihdettu hieman, että vapaana seuraaminen tuli vasta tässä vaiheessa. Ihan kiva ratkaisu. Maa teki nättiä seuraamista ja nätin juoksunkin. En ehtinyt paljon keskittymään koiraan, keskityin siihen, että muistan tehdä täyskäännökset oikeaan ja kävellä suoraan. :)

Estehyppy 7: Treeniblogin puolella olen avautunut hypystä. Jokainen piste tässä liikkeessä on meille voitto ja siihen olemme tyytyväisiä. En ole opettanut liikettä Mahlalle, joten en odotakaan siltä minkäänlaista osaamista.

Kokonaisvaikutus 8: Pari pojoa lähti ääntelystä. Maa oli liikkeiden aikana hiljaa, mutta välissä "palkatessa" eli kehuessa sitä, se haukahti aina pari kertaa ja ottaessaan perusasentoa seuraavaa liikettä varten, se piippasi hiukan. Joo, ongelma se on, mutta tänään se piippasi koko päivän, myös kehän ulkopuolella ja oli tavanomaista äänekkäämpi. :)

Yhteispisteet 186p. /200p., ykköstulos, kunniapalkinto ja sijoitus 3 /10.

Mahla teki niinkuin sille on opetettu. Itse maltoin ohjata koiraa rauhassa ja fiksusti tilaa ja aikaa antaen. Eipä siitä muuta voi sanoa, kuin olla sikäli tyytyväinen. Se oli meidän eka kisa, katsotaan käydäänkö alokaskisoissa muissa vai mennäänkö suoraan avoimeen. Miksikäs ei kehäkokemusta hankittaisi varsinkin, kun koiran valmistamisessa on näemmä tosi paljon opettelemista.

Me senkun jatkettiin samalla vaatimattomalla tavalla kisaamista. Seurakaveri sai houkuteltua mut Ylöjärvelle aksakisoihin. Kolme starttia oli mahdollista, mutta mä ilmoitin Maan vain kahdelle ekalle agilityradalle.

Kisa A: Tuomarina oli Johanna Wüthrich ja rimat 60cm. Näistä kaksi rimoista kaksi tuli alas. Eli radalta kertyi 10vp. Eka rimanpudotus oli Maan moka, toinen osittain munkin. Mutta rimoista lisää pohdintaa hieman myöhemmin. Muuten rata meni melkein ohjaussuunnitelman mukaisesti. Spontaanisti tein vain takanaleikkauksen puomille, mikä oli hyvä ratkaisu. Koko rata oli mielestäni oikein sujuva ja hyvä. Kepeillemeno oli taas vaikea, mutta nyt uskon mun tekevän siitä ongelman. Mahla voisi sinne osatakin mennä hyvin, mutta mä varmistelen ja koska mä en treeneissä ikinä niin tee, niin Maa säntää jonnekin muualle. Nyt se meinasi karata A:lle. Pitäisi vaan ottaa riskillä ja päästää se sinne suoraan hidastelematta... Siinä sählätessä meni aikaakin. Itse pujottelu meni hyvin ja Maa jopa kiihdytti loppua kohti. Etenemä oli jotain 3,5m/s luokkaa ja sijoitus taisi olla 9.

Kisa B: Tuomarina Sari Mikkilä ja rimat taas 60cm. Nyt maltoin tehdä lähdön fiksusti eli en käyttänyt hyväkseni mahdollisuutta mennä kauas vaan tyydyin siihen, mikä on järkevintä eli jäädä lähelle. :) Siihen hyvinmeneminen sitten loppuikin. Ekan putken jälkeen hukkasin koiran. No okei, toinen hyvä asia oli kepit. Niille tuli tavattoman hieno meno ja tosi siisti pujottelu. Mä erkaannuin sivusuunnassa hieman oikealle. Tosin keppien jälkeen Maa lähti eteenpäin putkelle, siitä pelastus eri suuntaan ihan viime tipassa. Ongelma oli siinä, että mä en tiedä, missä vaiheessa voin käskyttää koiraa keppien jälkeen niin, ettei se kuitenkaan jätä keppejä kesken. Sitten käsky myöhästyy ja koira sinkoaa jo johonkin. Putkella käynnistä johtuen koiran linja oli vähän hassu, onneksi putki 12 oli mahdollista mennä kummasta suunnasta tahansa. A:n jälkeisessä kaarteessa hukkasin koiran ja koska päätin spontaanisti valssata ennen keinua ja myöhästyin valssissa, koira meni selkäni takaa suoraan keinulle. Onneksi se on koira, joka on estehakuinen ja menee suoraan eteenpäin. Ja onneksi oli kontaktieste, jossa Maa pysähtyy, että sain sen kiinni. Siitä loppu hyvin. Vaikka vaikeaa oli, nolla tuli ja aikakin niin hyvä, että sillä heltisi voitto 22koiran joukosta. Toinen luva.

Videoita hidastettuna katsoessani, että huomaan selkeästi Mahlan hyppäämisen isoimman ongelman. Miten viisaita ne ovatkaan, jotka ovat sanoneet, että korkeutta nostamalla ongelmat tulevat vain esille ja harvoin itse korkeus on ongelma. Niin meilläkin. Mä olen kuvitellut, että korkeus on se, joka vaatii harjoitusta, mutta nyt 60cm:n rimoilla varsinainen ongelma tuli hyvin selkeästi esille. Mahla hyppää liian kaukaa, hypyn lakipiste on paljon ennen estettä ja se tulee alaspäin esteen kohdalla. Tästä syystä se itse asiassa joutuu hyppäämään tosi paljon korkeammalle, varmaan yli 70cm:n hyppyjä, jotta olisi vielä hypyn kohdalla yli 60cm:ssä. Se vie aikaa ja kuluttaa energiaa ja se meille hankala kääntyminen on vielä vaikeampaa. Eli ehkä kääntymisongelmakin juontaa juurensa tähän samaan. Etäisyyden arviointia täytyy alkaa nyt työstämään paljon. Sitten kun saadaan tätä ongelmaa vähennettyä ja hypyn lakipiste esteen kohdalle, en usko 65cm:n hyppyjenkään olevan mikään ongelma Maalle. Muuten hyppytekniikka vaikutti jo ihan hyppäämisen näköiseltä. Ei etäisyyden arviointi toki ainoa ongelma ole, mutta tällä hetkellä suurin ja eniten hyppäämiseen vaikuttava. Alastulot ovat myös huonoja ja kovin syviä ja aina joskus se pääkin nousee liikaa varsinkin hypyn alastulo-osuudella.

Kuva: Jaana Viinikka

Aloitettiin agilitykisaura Mahlan kanssa eilen Tamskin kisoissa Sääksjärvellä Tamskin tallissa. Tuomarina oli Johanna Nyberg ja ohjelmassa kaksi agilityrataa.

Ensimmäinen meni kutakuinkin ihan mukavasti. Oli siinä pari sellaista kohtaa, joissa sai olla tarkkana. Kaarteet olivat nälkävuoden mittaisia... Muuten ihan jees. Nolla siitä tuli ja aika (-6,45) riitti ensimmäiseen sijaan. Kilpailijoita oli 26 ja nollatuloksia kaksi. Eka LUVA tuli ansaittua. :)

Toinen rata olikin sitten ihan kauhea meidän osalta. Rata oli helpompi ja suorempi kuin eka, mutta eipä se mitään auttanut... Kaikki meni pieleen lähdössä. Maa varasti! Sitä se ei yleensä tee. Jätin kai huonosti, se mun jalkojen alla jo nousi kerran. Huusi eikä malttanut kyllä yhtään kuunnella mua. Mä jätin sen selkäni taakse kuten normaalisti ja sieltä se ampaisi ykköshypylle. Siitä jatkettiin kuitenkin... Keskiosa radasta meni hyvin, keinulta aina puomin loppuun saakka. Sitten se kaarsi pituuden jälkeen pitkään ja meni melkein putkeen. Mun käännökset olivat tosi myöhässä ja olin koiran linjalla. Loppuosa meni kuten suunnittelin, ehdin sinne ihan hyvin. Koiran linjatkin olivat hyvät. Yksi rima tuli alas Mahlan arviointivirheen seurauksena. Se ponnisti aivan liian aikaisin ja tuli maahan riman päälle.

Positiivista radoista löydän kontakteilta. Ne olivat kaikki oikein hienot! Kepit menivät tosi kivasti. Itseäni kehun siitä, että uskalsin lähettää Mahlaa irtaantumaan, otin sivusuunnassa etäisyyttä ja maltoin niillä paikoilla kun piti malttaa. Mä ehdin ihan hyvin, mutta täytyy vaan muistaa huomioida se ohjauksen suunnittelussa. Joissakin kohdissa tarvitsen etumatkaa. :)

Negatiivista löytyi paljon... Lähtö tokalla radalla. Kaarteet olivat tosi laajoja. Mun käännösten ajoitus ihan pielessä. Ylimääräinen hosuminen pitäisi saada pois ja omasta liikkeestä ja ohjauksesta suoraviivaisempaa. Koiraa ei saa unohtaa ja hukata. Mutta ehkä se siitä.

Eilen oli Vammalan  epävirallisen Musti&Mirri -cupin viimeinen eli neljäs osakilpailu. Tuomarina toimi Sanni Wahlroos. Mahla starttaili ensin mölliradalla, mikä oli varsin mukavanoloinen. Ehkä tavalliseen möllirataan nähden hieman enemmän kääntymisiä. Maa oli kivasti kuulolla. Tarkoitukseni oli antaa sille tietoisesti tilaa enemmän. Onnistui. A:lla hieno kontakti. Pituuden jälkeen oli 180asteen kulma. Ajattelin, että se ei osaa kääntyä niin tiukasti pituudelta kaatamatta palasia ja siksi otin varman päälle. Tietysti ennakoin käännöstä ja Maa kääntyikin tosi hienosti ja tiukasti. Olin vähän hankalassa paikassa, odottamassa Maata kahta metriä kauemmas ja siksi olin hetken hieman hukassa. Yksi rima tuli alas. Se oli Mahlan moka. Taipuminen taipuminen. Käännöksessä, jonka koira sai suorittaa ihan itse ilman, että mä olin lähelläkään säätämässä. Mahlan arviointivirhe, kun teki liian tiukkaa kaarta. Puomin kontaktit se sikaili, mutta en ottanut hylkyä sen takia, että korjaisin. Siitä loppurata tosi hienosti ja tiukkaa linjaa, jonka koira teki ihan itse. Radalta jäi voimaan siis rimasta 5. Aika oli taas mahlamaisen hyvä, puoleen minuuttiin. Ja sijoitus 5.

Avoimen radalla otin riskin ja ilmoitin Maan maxina. Rimat 60cm. Kolmannelta esteeltä hyl. :) Meni putkeen väärään päähän. Siitä kuitenkin jatkettiin ja seuraava osuus oli aika helppo. A:lta hyvät kontaktit. Mutta kepeilletulo. Se ei toimi radalla, kun Maan vire on noin korkea. Se painoi vieressä olevaan putkeen ehkä sata kertaa, kun yritin saada sitä katsomaan kepeille. Kun se vihdoin ja viimein tajusi, että putki ei ole "kepit", se teki kauniit kepit alusta loppuun saakka. Mä erkanin sivusuunnassa loppua kohti ja hyvin Maa teki loppuun saakka. Siitä ennakolta radan vaikein kohta meni tosi hyvin eli vienti putken pään ja puomin välistä putken toiseen päähän. Ja loppurata hienosti. Puomin kontakti otettiin huolella ja pidin sitä siinä hetken. Keinu hyvin. Kun annoin Maalle reilusti tilaa tehdä hyppyjä, se teki niitä tosi hyvin, nopeasti ja tiukoin kaarroksin. Kyllä se osaa, kun mä en sohlaa mukana vaan "takavasemmalla" kerron, minne mennään.

Musti&Mirri cupissa kaksi koiraa oli meitä parempia. Toiseksi tullut koirakko oli samoilla pisteillä, mutta heidän finaalikisansa parempi menestyminen takasi heille toisen sija. Me oltiin kolmansia. Lahjakorttia M&M:iin saatiin ja lelu. Säännöt on kaikille samat, mutta hieman ylpeänä totean, että Mahlan kanssa ei käytetty kertaakaan mahdollisuutta uusia sama rata, kun sääntöjen mukaan paremman radan tulos jäi voimaan. En kuitenkaan halunnut käyttää sitä mahdollisuutta, koska kun harjoitellaan kisaamista niin silloin sitä harjoitellaan eikä virallisissa kisoissa ole mahdollisuutta korjata tekemistään. Mielummin mä juoksen kaksi eri rataa kuin yhden radan kaksi kertaa. :D Kovin olen iloinen siitä taidosta, mitä meillä tällä hetkellä on. Ja kummasti kisaaminen auttaa löytämään ne kehitettävät asiat. Kisaaminen on myös kovin mukavaa tuon koiran kanssa. Se pitää hereillä, kun siitä ei tiedä, mihin se aina keksii sännätä, vaikka se ohjauksen mukaan kyllä hienosti menee, mutta kun ohjaaminen ei ihan aina ole ihan sitä mitä pitäisi. ;D

ISKK järjesti MH-luonnekuvauksen Ikaalisten Vatulassa. Tuomareina Marina Bast ja Kai Tarkka. Meidän vuoro oli heti toisena koirakkona aamulla, mutta kyllä se aurinko vaan jo kovasti lämmitteli silloin. [Lue: oli valtava kuuma...] Pidemmittä puheitta itse arvostelu:

Kyröskoskella oli match show tänään ja mepä lähdettiin sinne Mustin kanssa. Pitkästä aikaa mummokoira pääsi jonnekin ihmisten ilmoille ja kisailemaan kehään. Tuomarina isoissa koirissa oli Saara Sampakoski ja koiria oli mukana 19kpl. Mustin parina oli saksanpaimenkoira, jota Musti oli jo ennen kehää katsellut sillä silmällä, että menepä pois silmistäni. Kehässä pidin sitten etäisyyttä sakemanniin eikä Mustikaan siitä lopulta häiriintynyt. Kehätoimet menivät tuttuun tapaan ja mummokoira oli suht pirteä ja makkara kelpasi oikein hyvin. Ravi oli vaivaantuneen hidasta, mutta ihan kelvollista tassuttelua silti. Nuorempi kaveri sai punaisen nauhan ja meidän oli tyytyminen siniseen. :)

Sinisten kehässä juoksenneltiin ensin moneen kertaa moneen suuntaan. Tuomari kätteli joukosta pois koirakkoja ja lopulta valitsi neljä palkittavaa jatkoon. Niiden joukkoon Musti pääsi. Leonberginkoiran viedessä voiton Musti sijoittui hienosti toiseksi. Palkinnoksi saatiin 2kg ruokaa, ruusuke ja pokaali. Että kotiintuomisia taas. Meillä on koirilla hyvä työnjako. Musti hoitaa kauneuspuolen ja Mahla toimintapuolen. Mä pääsen harrastamaan siis kaikkea. :)