Musti pääsi pitkästä aikaa kehään, kun eilen käytiin Kyröskosken ryhmiksessä. Musti otti yllättävän lunkisti ja esiintyi kehässäkin hyvin. Tuomarina oli Juha Putkonen, jonka arvostelu sanoo näin:

Mahla kävi sunnuntaina Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä Pirkkahallissa. Se on mulle sellainen näyttely, että joka vuosi löydän itseni sieltä. Aikanaan Musti kävi siellä aika ahkeraan, nyt Mahla jo toista kertaa. Tällä kertaa lapinporokoiria oli ilmoitettu huimat 26 kappaletta. Tuomarina oli Hannu Talvi ja ensimmäistä kertaa olin kyseisen tuomarin kehässä. Avoimen narttuja ei ollut kuin kaksi, joten aika rauhassa saatiin kehässä olla. Hetki ennen meidän vuoroa Mahla sai kaulaansa vuoden tauon jälkeen näyttelyhihnan ja ensin meinasi siitä lähteä pois. Niin kapeaa kaulainta sillä kun ei muuten ole käytössä. Lahjonnalla homma rauhoittui ja vähän juostiin siinä kehän ulkopuolella edestakaisin, jottei Mahla keksisi pomppia kehässä. Myöskin seisomista vähän treenailtiin, ettei se keksi esittää koko temppurepertuaariaan kehässä. :) Ja lopulta tosi nätisti Mahla kehässä menikin. Ikä on tuonut selvästi rauhallisuutta sille.

Arvostelukin saatiin tavattoman hyvä. Vain kallosta ja ulkokierteisistä takajaloista tuomari meille tuli sanomaan. Ja luotettavalta taholta sain kuulla, että tuomari oli ensimmäisenä maininnut, että koira on pulska. No, ei sen kylkiluut enää törrötä niin kuin nuorempana meinasi olla, mutta en mä tota ruipeloa kyllä pulskaksi menisi sanomaan. Sen verran selvästi kylkiluut tuntuu, etten kyllä laihikselle sitä laita. :)

Eilen illalla käytiin Ylöjärvellä Mutalassa kokeilemassa kolmatta kertaa alokasluokkaa. Tuomarina Juha Kurtti, oli taas kurttimaiseen tapaan rennon letkeällä tuulella. Me oltiin turhan aikaisin koepaikalla, kun poikkesin reissussa vähän muuallakin eikä siinä sitten niin kauaa mennyt. Heitettiin sitten vähän lenksaa odottaessa alokkaan alkua. Meitä ennen oli siis avoluokka.

Paikkamakuuta ennen yritin olla tosi raaaauhassa ja komensin piippaamisesta. Se olikin mukavan hiljaa ennen kehäänmenoa.

Päästiin palaamaan agilitykisojen pariin. Heti rykästiin neljä starttia viikonloppuna. Lauantaina Hämeen Spanielikerho järjesti Demarilla kisat. Kaksi agilityrataa, jotka molemmat tuomaroi Leena Rantamäki-Lahtinen. Ensimmäisellä radalla mä mokasin ja huikkasin koiran luokseni aivan väärässä kohdassa aivan liian voimakkaasti, mistä seurasi kielto ja seuraava rimakin tuli alas. Muuten rata oli kokonaisuutena oikein hyvä mielestäni. Kepit oli hyvät, kontakteilla tosin päästin koiran vähän turhan helpolla pois, mutta muuten erittäin hallittu ja hyvä rata. Paljon parempi kuin syksyisistä kisaradoista yksikään.

Tokalla radalla alussa arvasin, että rima tulee alas ja niinhän kakkosrima sitten tippui. Kepeille ohjasin vähän huonosti, Maa säntäsi ohi, josta kielto. Kepeiltä toinenkin virhe...

Tänään oli toiset kisat, Tamskin järjestämät ja myöskin Demarilla. Mielenkiinnolla odotin, mitä kisoista peräkkäisinä päivinä vedetyistä kisoista tulee. Eka rata meni plörinäksi jo alussa, kun Maa kaatoi koko ekan esteen. Radalla esteiden etäisyydet oli tosi lyhyitä ja muutenkin rata oli mielestäni hieman 1-luokan rataa vaikeampi. No, yhtä kaikki, Maa siis tiputti pari ekaa estettä (ei sentään ajanottolaitteiston pylväitä...). Kepeilletulon päätin ottaa riskillä, koska halusin koittaa, kuinka saan käännettyä sitä ennen hyppyjä. Hyvin sain ja Maa löysi hienosti kepit eli kannatti ottaa se riski. Loppu"suoralla" mentiin yksi este ohi ja sen myötä vähän hassusti koko loppu. :) Hylly siis tältä radalta.

Sitten viimeinen rata, jossa tuomarina oli Johanna Wüthrich. Siinä oli kovin pitkät etäisyydet esteillä ja viikonlopun eka rata, jolla rimat 55cm, muissa oli 60cm. Tosi suoraviivainen rata, jossa päätin ottaa kunnolla kaikki kontaktit, kun niitä olin muilla radoilla päästellyt vähän läpi. Videolta huomaa esimerkiksi kuinka rauhassa otin A:n kontaktit. :) Kepit oli tosi jees. Lopussa mä jäin keinun kontaktille itsekin ja muutin lopun ohjauskuvion hieman erilaiseksi. Vähän kökkö siitä tuli, mutta rimat ylhäällä ja nollalla maalissa. Kaikenkaikkiaan hyvä rata, jossa mä maltoin olla rauhallinen ja niin Mahlakin malttoi keskittyä. Kolmas LUVA tuli siitä ja serti ja siirto 2-luokkaan. Sijoitus 2 ja palkinnoksi saatiin koiranruuan lisäksi vapputavaraa kuten serpentiiniä, pillejä, muovisia shampanjalaseja, vaahtokarkkeja. :)

Paljon kuitenkin opittiin. Vikalla radalla tuotiin Maa sisään aivan juuri ennen radallemenoa. Se ei ehtinyt vetää itseään mahdottomille kierroksille. Muille radoille me lämpättiin esteillä sen verran, että lauantaina tehtiin pari hyppyä ja kepit, tänään tein pari hyppyä ennen ekaa starttia. Eli sen verran, että hyppylihakset heräteltiin, mutta ei niin paljon, että se ehtisi viritellä itseään liikaa. Mun mielestäni tämä oli ihan hyvä. Lelulla en leikittänyt yhtään ennen rataa, pikemminkin namien avulla ja komentamalla koiraa pidettiin hiljaa ja mahdollisimman rauhassa. Kaikki radat olivat syksyisiin ratoihin nähden parempia eli kyllä tässä pitkän talven aikana on kehitystä tullut, myös hyppäämisen suhteen. Tavoite kevään kisailuille tuli täytettyä, kun saatiin se viimeinen luva. Kyllä me kuitenkin tullaan käymään vielä ne parit kisat, jotka ollaan kalenteriin laitettu. Mutta rennoin mielin päästään vähän haistelemaan kakkosen tuulia. :)

Tässä vielä kootusti viikonlopun radat:

Tiistaina käytiin eläinlääkärissä 5 kuukauden kontrollikäynnillä. Suoraan sanoen sinne mennessä jännitti ja hirvitti, että mitähän sieltä on tulossa. Tuli paljon positiivisempia uutisia kuin odotin. Ell oli varsin tyytyväinen kehitykseen ja lääkkeiden vähennykseen. Mahla on selvinnyt kevään hyvin pienellä määrällä kortisonia, 3-4 päivän välein se on saanut hyvin pienen määrän. On mennyt pidempiäkin aikoja, kun mä en ole muistanut antaa sille pillereitä... Onneksi unohtelu ei ole niin vaarallista tällä lääkekuurilla. Kyllä mä sitten muistan lääkkeet, kun Mahla alkaa oireilla eli kutista. Kylässä Maa oireilee enemmän ja myöskin kastuttuaan.

Marraskuun lopussa siis aloitettiin siedätys. Sen jälkeen alettiin vähentämään kortisonia. Joulu-tammikuussa en kuitenkaan voinut vähentää kortisonia niin paljon kuin tuolloin "hoitosuunnitelma" sanoi. Mutta helmikuusta lähtien lääkitystä on aika radikaalisti pienennetty. Pitkään Mahla söi 1 pilleri / joka toinen päivä, mutta se pystyttiin jättämään puolikkaaseen ja maaliskuun lopulla ja huhtikuussa päivien väliä on harvennettu.

Nyt olisi tarkoitus siirtyä kortisonista antihistamiiniin. Antihistamiinin dopingvaroaika on lyhempi kuin käyttämämme kortisonin, joten sikälikin paremmalla omalla tunnolla voi kisailla. :) Antihistamiinia pyritään siis antamaan ennen altistumista allergeeneille. Esimerkiksi jos tiedän, että mennään sellaiseen paikkaan, jossa se on ennenkin oireillut tai jossa se voisi oireilla, aloitetaan antihistamiinihoito ennakkoon, jolloin se tehoaa paremmin.

No mikä sitten on helpottanut Mahlan oireita niin että lääkitystä on voinut vähentää? Siihen tuskin on mitään yksittäistä selitystä. Varsinaisen siedätyshoidon tehon näkee oikeastaan vasta ensi talvena, kun voimakkain pölypunkkikausi alkaa eikä siedätyshoidon ihan näin nopeasti pitäisi näin paljon vaikuttaa. Kai, minä biologiasta kiinnostuneena ja sitä lukiossa innokkaana lukeneeni en jaksa uskoa, että ne mekanismit, joilla siedätyshoidossa toimitaan, muuttuvat ja vaikuttavat näin nopeasti. Voin olla väärässäkin ja toki siedätyshoidolla on oma osuutensa asiaan. Mahlalla voimakkaimmat oireet ovat olleet talvella, joten kevään tullen ne luontaisestikin helpottaa.

Ruokavalio me vaihdettiin raakaravinnoksi vuoden vaihteessa ja nyt ollaan päästy ruuan mukana tulevista varastopölypunkeistakin eroon. Mahla syö tällä hetkellä hyvin monipuolisesti. Arkena kaupungissa se saa pääasiassa Murremixejä (valmiita raakapakasteruokia, helppoja mulle, kun en jaksa tai ehdi miettiä ja tehdä itse mitään erityismössöjä) sekä luita ja aina joskus ruuantähteitä (ja hedelmiä, marjoja). Kotikotona ollessaan se saa monenlaista kotiruokaa mm. puuroa. Jos ollaan jossain muualla reissulla, olen ottanut mukaan Hauhaun koiranmakkaraa, joka avaamattomana säilyy huoneenlämmössä. Jos ollaan menossa jonnekin, jossa ei kylmätilaa ole, voi sille ottaa mukaan kuivaruokaa (ja lääkkeitä :) ). Mahlan vatsa ei ole mennyt mistään sekaisin, ei vaihtuvista ruuista, ei muutoksessa raakaravinnolle. Naudan ja riistan luut tekevät sen ulosteen kovaksi ja jauhomaiseksi, mutta ongelmaa ei ole, jos annan sille samalla piimää ja vähän rasvaa eikä luita peräkkäisinä ruokakerroilla. Kanankaulat ja -siivet sulavat hyvin ja niitä Maa aika paljon saakin. Mahlan paino ei ole vaihdellut eli luultavasti sen ruokamäärät ovat sopivia. Koskaan en ole ruokia punninnut tai muuta, ihan arviokauppaa on, mutta hyvin on onnistunut. 

Nyt on myös mustaa valkoisella, että Maa on erinomaisessa kunnossa ja iho on kunnossa eikä hoidoilla ole merkitystä harrastamiseen.

Itse olen flunssassa, mutta kun koepaikka saatiin niin pakkohan se oli mennä ja kyllä mä siellä vähän piristyinkin. Eli iltakoe Sääksjärvellä Lempäälässä Tallilla. Tuomarina oli Salme Mujunen ja mä kuvittelin sen olevan tiukka tuomari, mutta nyt kyllä osa siitä illuusiosta rapisi pois. :)

Mahla palkittiin meidän seurassa vuoden 2011 agilitykoirana. Tosin kisaavia koirakoita viime vuonna oli meidän lisäksi vain Miia&Wimma. :) Pääasia, että saatiin kiertopalkinto taas kiertämään ja tänä vuonna mun tarkoituksena on saada muitakin "kilpailemaan" tästä palkinnosta eli toisin sanoen rohkaistua muita kisaamaan.

Lisäksi lisäsin aiempiin kirjoituksiin pari kuvaa agilitysta, mm. näihin:

http://lehmipolku.vuodatus.net/blog/2937347/vammalassa-voittamassa/

http://lehmipolku.vuodatus.net/blog/2982706/musti-mirri-cupissa-3-sija/.

Tänään oli Koirakoutsin järjestämä möllitoko Tampereen Lielahdessa Kodin1:sen parkkihallissa. Siellä oli myös match show, rallytoko ja vaikka mitä muuta, joten porukkaa oli paljon ja meteli oli sen mukainen. Ennen koetta lähinnä stressasin sitä, että miten Maa kuulee käskyt. Se ei onneksi noussut ongelmaksi.

Pientä alustusta siihen, miksi ilmoitin Mahlan avoimeen luokkaan. Vuosi sitten korkkasimme tokouran möllitokossa, silloin mölliluokassa. Nyt ilmeisesti jotain vähän enemmänkin jo osaamme, koska ilmoitin sen avoimeen luokkaan, koska uskoin meidän saavan siitä eniten hyötyä. Hassua mennä "kilpailemaan" ajatellen, että haetaan niin paljon haastetta, että saadaan virheet pinnalle. Täällä oli tuomarina tokotuomari Riitta Räsänen, joka on tiukka, mutta oikeudenmukainen tuomari. Ei häneltä saa säälistä pisteitä, ei pisteitä sinnepäin-suorituksista, ohjaajan töpeksimisiä ja ylimääräisiä "huomaamattomia" apuja ei armahdeta, vaan pitää oikeasti rehellisesti osata. Siksi tein tapojeni vastaisesti ja jätin Maan maahan makaamaan liikkeiden välissä ja jutustelin vähän enemmän tuomarin kanssa. Halusin niin kommentteja siitä, mihin pitää erityisesti kiinnittää huomiota kuin samalla tietoa avoimen luokan liikkeiden arvostelusta ja kuinka saa käskyttää. Avoimessa en koskaan ole itse kisannut, joten oppia sain sitä kautta tosi paljon. Nyt tiedä, mitä saan tehdä. :)

Kehässä haittasi se, että meteli ympärillä oli niin kova, että tuomarin ollessa vähänkään kauempana, hänen käskynsä ei kuulunut (tuomari toimi itse liikkurina). Noudossakin tuomari taisi viittoilla koska saa käskeä, kakeissa käännyin itse, kun en kuullut käskyä pysähtyä ja muutenkin jouduin vähän vilkuilemaan tuomaria ja keskittymään siihen. Seuraamisissa tuomari kulki aika lähellä mukana. Mahlaa se ei häirinnyt. Muutenkaan Mahlaa ei sanottavasti häirinnyt meteli ja hälinä, mitä oli paljon enemmän kuin normikokeessa. Kunnon häiriötreeni siis kaiken muun lisäksi. Kehässä Maa teki kuitenkin mun kanssa hommia unohtaen koko muun maailman ja siitä olen erityisen tyytyväinen. Kehän ulkopuolella se selvästi oli vähän hämillään kaikesta, kun piti vain olla.

Sitten itse suoritukseen. Liikkeet tehtiin kyseisessä järjestyksessä eli paikallaanmakuu oli viimeisenä. Se oli erinomainen ratkaisu, Mahlakin ehti rauhoittua ennen sitä.

Seuraaminen vapaana 9: Alku oli ihan hirveä. Maa ei selvästikään ollut työmoodi päällä vaan se haahuili ja katseli ympäriinsä. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen tilanne muuttui ja Maa skarppasi ja loppuseuraaminen olikin sitten sellaista normaalia hyvää tekemistä. Pistevähennys siitä alun ihmettelystä. Muuten tuomari kehui seuraamista hyväksi ja tiiviiksi, mutta siitä huolimatta mulla on hyvin tilaa liikkua ja kääntyä ihan niinkuin pitääkin.

Liikkeestä maahanmeno 9: Pistevähennys alun piippaamisesta. Ilmeisesti Maa oli ennen liikettä tai liikkeellelähtöä piipannut. En muista. Liikkeen aikana se oli hiljaa. Sen muistan. Itse liike oli kympin arvoinen. Tuomarin sanojen mukaan nopea hissimaahanmeno, oikea rintamasuunta ja nopea istuminen. Ei lisättävää tähän.

Luoksetulo 8: Tähän mä olen tyytyväinen. Huusin luoksetulokäskyn aika lujaa, että se kuuluisi perille asti. Kuului se. Maa tuli lujaa. Aiemmin en ole tolpalla pysäyttänyt koiraa ja kohdan arvioiminen oli yllättävän vaikeaa... Maa reagoi pysäytyskäskyyn nopeasti, lukkojarrutti, mutta kuten autoilijat tietävät, mitä lukkojarrutus liukkaalla tiellä on, sehän venyi. Tästä syystä -2p. Mun mittakaavaan onnistuminen ja vielä erittäin hyvä sellainen. Ihan oikeassa tuomari on siinä, että vauhdin pitäisi olla sellainen, että koira pystyy pysähtymään alle kahden oman mittansa (Maakin taisi pysähtyä) alustasta huolimatta. En väitä vastaan. Tottahan se on.

Liikkeestä seisominen 10: Pysähdys kuin seinään, kesti taaksepoistumisenkin ja istui napakasti.

Nouto 8: Nopea kapulalle meno, hienosti otti kapulan takaa suuhun, tuli yhtä lujaa takaisin. Siihen mennessä kaikki niinkuin piti. Sen jälkeen kaikki niinkuin on opetettu, mutta ei ihan niinkuin pitäisi. Törmäsi kevyesti muhun, luovutuksessa liikkui hieman taaksepäin ja siitä ilmavalla pompulla sivulle. Ei näin. Harkitsen tarkkaan opetanko Maan tuomaan kapulan suoraan sivulle. Sillä korjaisin ongelman 1) törmääminen ja ongelman 2) pompun.

Kaukokäskyt 5: Tämä oli vähän outo juttu, mutta toisaalta ei niin outo, kun tarkemmin ajattelen. Mutta uusi ja huomionarvoinen asia. Nousi ekaan istumiseen vasta kolmannella käskyllä. Katseli vähän muualle alussa. Sen jälkeen sai juonen päästä kiinni ja muut vaihdot hyvin paitsi, että etene hieman. Tämä vaatii siis näemmä paljon treeniä, jota tehtiin kokeen jälkeen koepaikalla pyöriessä. Jättö kuin kokeessa ja eka istuminen, jos ei nouse ekalla, palataan koiran viereen, otetaan se istumaan ja aloitetaan alusta. Hyvin se sitten lähti toimimaan. 

Hyppy 5,5: Noh, mistäs sitä aloittais? Selityksestä, että ei olla koskaan treenattu. Se on totta, mutta ei selitys. Ei mun tarvitse selittää, hyppy on edelleen liike, jossa jokainen piste on plussaa, koska en ole koskaan koiralle kertonut, mitä pitää tehdä. :) Tämänkertainen hyppy eteni siten, että käskystä Maa meni hypylle, teki tapansa mukaan (agilitykoira mikä agilitykoira) tiukan käännöksen, tuli tohkeissaan laudan taakse teputtamaan ja venytti kaulansa esteen ylle. Siinä vaiheessa mun pokka petti. Toisesta käskystä se vasta istui ilmeellä "ai ei tässä laudan päällä pidäkään maata ja lepuuttaa kaulaa, olisit heti sanonut". Takaisinkin se koira pääsi. Levitoi tai jotain sen suuntaista. Hyppäsi suoraan ylös kolauttaen tietysti käpälänsä lautaan oikein kunnolla ja liitämällä esteen yli.

Paikallaanmakuu 3min piilossa 10: Paikkamakuu kokonaisuutena erittäin hyvä. Ollaanko tehty ryhmässä 3minuutin paikkamakuuta piilossa koskaan? Ei, hyvä se on kokeessa ja tuolla häiriömäärällä tehdä ekaa kertaa. :) Maa jäi hyvin, (odotti vieressä HILJAA ennen sitä), poistuttiin pakun taakse. Sarin ja meidän seuraksi tulleen Pian kanssa jutusteltiin mukavia siinä ja kolme minuuttia meni nopsaan. Maa oli kai pari kertaa vähän vääntänyt lonkkaa, mutta oli maannut kaikessa rauhassa pää maassa. Ja sivulle nousi tosi napakasti. Ai paikkamakuu meidän ongelma?

Kokonaisvaikutelma 9.

Yhteispisteet kertoimilla 161 /200p. 1-tulos (joo, uskokaa tai älkää...) ja sijoitus 2. /4.

Nyt on paljon vinkkejä takataskussa. Paljon on tehtävää ennen kuin me voidaan oikeesti mennä avotokoon. Mutta nyt nähtiin suunta. Tärkeimpänä seikkana pidän tässä vaiheessa sitä, että Mahla tälläkin kertaa ylsi sille tasolle, jolle sen olen kouluttanut. Se teki asiat niinkuin sille on opetettu.

Pohdiskelin myös palkkaamista ja omaa kehätyöskentelyäni, mistä puhuttiin tuomarin kanssa. Lähinnä tuosta piippaamisesta, joka ei ollut lainkaan häiritsevää tänään. Lähinnä se pari kertaa äännähti liikkeiden välissä, mutta ei muuten. Mun pitäisi olla mahdollisimman rauhallinen koko ajan kehässä ollessa. Mä kuitenkin pelkään (kiitos Mustin), että saan Mahlasta laamailevan koiran sillä, etten innosta/palkkaa innostavasti sitä kehässä. Kun vaan alkaisin systemaattisesti tekemään ruokakupista sille palkkaa ja se tietäisi aina koemaisissa treeneissä / kokeissa, että palkka tulee lopuksi sieltä, se pitäisi itse itsensä koossa ja vireessä ja mä voisin olla innostamatta sitä, jolloin se olisi kokonaisuudessaan rauhallisempi, mutta kuitenkin tarkkana ja ahkerana. Jos saisin itseäni niskasta kiinni, jotta alamme treenata tällaista. Se on kuitenkin välttämätöntä jatkoa ajatellen.

Summasummarum: Tänään opittiin paljon, sitä toivoinkin. Seuraaminen ja jäävät ovat hyvässä kunnossa. Samoin luoksari. Noudon luovutukselle on tehtävä jotain. Hypyllä olen kahden vaiheilla. Joko opetan sen menemään kauas treenaamalla kupilla tai sitten annan olla noin tekemättä mitään. Ei se nollille mene kuitenkaan ja muutama piste sinne tänne on ihan sama. :) Virallisiin me ei kuitenkaan hetkeen päästä, joten meillä olisi kyllä aikaa treenailla. Ja saadaanhan me vielä ainakin pari kertaa startata alokkaassa hakemassa kokemusta.

Itse asiassa tänä vuonna on tapahtunut vaikka mitä. Alkuvuodesta aloiteltiin tokoura möllitokoissa. Voittopalkinto kourassa sieltä tultiin, vaikka mentiinkin ajatuksella "katsotaan, mitä osataan ja mitä pitää treenata". Voitosta huolimatta harjoiteltavaa jäi - paljon. Helmi- ja maaliskuussa käytiin myös möllitokoissa toistamassa samoja virheitä. Keväällä treenattiin jopa ahkerasti tokoa, kerran viikossa meillä oli lappalaiskoiraporukalla treenitkin ja ns. keittiö- ja käytävätokoja tehtiin suhteellisen innokkaasti. Kesän tultua tokon treenaaminen jäi ja syksyllä, kun seurakaverin innostamana mentiin ensimmäisiin virallisiin kokeisiin, varmuus osaamisesta oli pudonnut pohjalukemiin. Ja erinäistä sähläämistä ja härväämistä koesuorituksessa olikin, siitä huolimatta tuliaisena oli ykkönen yläkanttiin arvioiduilla pisteillä 186p. Se jäi ainoaksi kokeeksi laatuaan eikä sen jälkeen ole sanottavasti harjoiteltu.

Ensi vuodelle tokon saralta olisi tarkoitus hakea ne pari ykköstä alokkaasta ja saada alon koulutustunnus. Harjoitustahan se on, vaikka tokokokeet mun mielestäni enemmän kuin tylsiä onkin. :) Itselleni olen laittanut tavoitteeksi myös treenailla avoimen luokan jutut kuntoon. Noutoa ollaan tehty vähän ja luovutus ei toimi, avoimen hyppyä ei olla tehty yhtä harjoitusta lukuunottamatta, kokonaista avon luoksaria tosi vähän, kakeja sellaisenaan pidemmältä etäisyydeltä ei montaa kertaa ja hyvä kun emäntä muistaa, mitä kaikkea avoimessa pitääkään tehdä. Lähtötaso tähän treenaamiseen mennään katsomaan alkuvuodesta möllitokoissa. Sitten tietää, mihin panostaa.

Miksi kisoihin ei ole asiaa johtuu siitä, että Mahlalla diagnosoitiin syksyllä atopia. Mahla on voimakkaasti allerginen pölypunkeille. Alkuun se sai oireisiin kortisonia ja antidopingsäädösten vuoksi meidän kisailut syksyllä päättyi hyvin nopeasti. Marraskuun lopulla alkoi siedätyshoito. Yksi pistos 4-7päivän välein. Tämä aloitusjakso on edelleen käynnissä, mutta sen jälkeen pistokset jatkuvat kerran kuussa. Mahla saa edelleen kortisonia, mutta ainakin itselläni olisi toiveena, että keväällä pölypunkkienkin vähentyessä eli allergian luonnollisessa helpotusvaiheessa voisimme jättää kortisonin pois ja pääsisimme taas kilpakentille. Kortisoni on pitänyt kutinan hyvin aisoissa, punoitusta on edelleen, mutta vähemmän kuin ennen lääkityksen alkoittamista. Kutinan poistuttua koira on ollut paljon terveemmän oloinen ja näköinen kuin aiemmin. Atopian vuoksi Mahla siirtyi Riikalta minun omistukseeni.

Paimennushommiin päästiin vain kerran. Käytiin Somerolla moikkaamassa lampaita. Mudasta huolimatta reissu oli ihan onnistunut. Ensi vuonna toivottavasti vähän useammin.

Mustille kuuluu hyvää. Se viettää Ikaalisissa eläkepäiviään tyytyväisenä. Reipas 10-vuotias se on. Aina yhtä innokkaasti lähdössä pitkälle lenkille. Jos se pitkään on maannut paikallaan, hieman takajalat on jähmeät, mutta ei mitään muuta. Toivotaan, että se pysyy jatkossakin hyvässä kunnossa. Liikakilot on karissut aikalailla pois ja nyt se on sikälikin hyvässä kunnossa.

Mitä muuta? Minulla on kolmas syksy opintoja takana, ihana poikaystävä ja elämä mallillaan. Kaupungissa monesti kaipaan maalle takaisin, mutta taas saan kehua Hervannan hienoja lenkkeilymaastoja, että metsään pääsee helposti ja koiraa on helppo pitää vapaana. Ensi vuoteen uudella innolla taas. :)

Tänään käytiin atopiatestissä, mutta aloitan kuitenkin tämän kertomuksen ihan alusta.

30.9.2011 käytiin eläinlääkärissä, jolloin Juliska Haapanen-Kallio diagnosoi Mahlalla atopian. Tällöin hän kirjoitti diagnoosiin: "Mahlalla on ollut iho-oireita viime syksystä. Kutina oli voimakkainta joulu-tammikuulla, mutta maaliskuullakin oli ollut kovempi kutinajakso. Jonkin verran oireita on ollut jatkuvasti. Oireita (kutinaa ja punotusta) on ollut eniten nivusissa, tassuissa, naamassa ja korvatkin ovat kertaalleen olleet tulehtuneet. Koira on saanut oireisiinsa kortisonia, joka on helpottanut oireita nopeasti. Oireet palaavat kuitenkin lääkityksen loputtua. Tällä hetkellä iho näyttää tassuja lukuunottamatta siistiltä, kutinaa kuitenkin on. Anturoiden väliseltä punoittavalta alueelta otettiin teippinäyte: bakteeri- tai hiivaylikasvua ei todettu. Mahlan oireet ja löydökset viittaavat atopiaan. Koiralle varattiin aika atopiatestiin."

Todellakin oireita on ollut viime syksystä. Pahin jakso oli joulu-tammikuu, jolloin koiran mahanalus ja taipeet olivat aivan punaisenaan. Siihen haettiin paikalliselta eläinlääkäriltä apua ja saatiin antibioottia ja kortisonia. Kortisoni helpotti oireita ja poisti ne hetkeksi. Kuitenkin jo kuurin lopulla (kortisoniannosten pienentyessä) alkoi kutina ja punoitus taas tulla esille. Atoopikkokoirille juuri marras-joulukuu on vaikeinta aikaa, kun pölypunkkikausi on parhaimmillaan. Mahla alkoi oireilla hieman myöhässä, mikä on eläinlääkärin mukaan normaalia silloin, kun koiralle "puhkeaa" allergia. Mahla oli tuolloin aika tarkkaan kahden vuoden iässä, mikä on yleisin atopian puhkeamisikä. Nyt kesän jälkeen oireet ovat helpottaneet. Kutinaa on vähän, mutta punoitus lähestulkoon kokonaan poissa. Niin, koska pölypunkkien määrän kannalta alkusyksy/syksy on helpointa aikaa.

Ruoka-allergiat oli helppo rajata pois, sillä Mahla on saanut pääpiirteittäin samaa ruokaa koko ajan. Silti oireet ovat vaihdelleet. Myöskään mitään ruuansulatusongelmia ei ole ollut.

Haapanen-Kallio on tehnyt jo pitkään atopiatestiä nimenomaan ihotestinä. Sitä varten koira nukutetaan ja testi on periaatteessa aivan samanlainen kuin ihmisten allergiaihotesti. Tänään saatiin seuraava lausunto:

"Mahla tuli kutinaoireiden takia jatkotutkimuksiin. Atopiatestissä todettiin erittäin voimakkaat reaktiot pölypunkeille ja selkeät reaktiot useille ulkoilman allergeeneille. Ohessa erillinen testauskaavake. Mahlalle tilataan siedätyshoito, siedätyshoito saapuu marraskuussa. Nyt oireita helpotetaan kortisonilla."

Mahlalle aletaan siis antaa siedätyshoitoa pistoksin. Kortisonilla pidetään oireet kurissa, mutta tarkoitus on, että noin 2-3kk siedätyksen aloittamisesta, kortisoni pyritään jättämään pois, mikäli se on oireiden perusteella mahdollista. Pölypunkkikausi on alkamassa, joten saattaa olla, että kortisonia joudutaan syömään pitkään. Siedätyshoito jatkuu pitkään, niin pitkään kuin on tarvis. Toisaalta koska on nuoresta koirasta kysymys, ennuste on ihan hyvä. Kyseinen eläinlääkäri on pitkään tehnyt siedätyshoitoakin, joten hän kyllä tietää, mistä on kysymys.

Ihotestauslomake, jossa rektiot kuvataan seuraavin merkein: +++ erittäin voimakas, ++ voimakas, + selkeä, (+) heikko, - negatiivinen