torstai, 7. helmikuu 2013

Muutto

Tätä blogia ei enää päivitetä. Uutiset löytää tästä lähtien nettisivuiltamme www.freewebs.com/helea ja Mahlan treenit löytyvät edelleen Mahlan treeniblogista.

tiistai, 4. joulukuu 2012

Motivaatiota tokoharrastukseen

23.11.2012 oli Leena "Lentsu" Välimäen Motivaatiota tokoharrastukseen -luento Lielahdessa Koirakoutsin järjestämänä.

Mitään kovin uutta ja mullistavaa ei mulle tullut. Motivointi on mua kiinnostava aihe ja siksi oli kyllä ihan kiva kuunnella pitkänlinjan tokoharrastajan näkemys asiasta ja saada vähän vinkkiä liikekohtaamiseen palkkaamiseen. Sinänsä luennolla ei käsitelty mitä palkkaaminen on vaan lähinnä mistä palkataan. Vappu Alatalon syksyisessä koulutuksessa puhuttiin nimenomaan miten palkataan. Se pitää olla ensin kunnossa ennen kuin voi miettiä, mistä palkataan. Yhtä kaikki, vähän jäi vaisuksi mun osaltani tämä koulutus.

Oppimisesta osaamiseen tarvitaan noin 1000 toistoa: myös eri alustoilla, sääoloissa, häiriöissä

Kaikkia asioita tulee vahvistaa koko tokouran ajan. Liikkeet tulee pilkkoa palasiin ja kaikkia osia vahvistettava.

Paljon asioita voi treenata irti tokosta. Ei hinkata tokotreeneissä tai kokeenomaisesti vaan harjoitellaan ongelmat kuntoon täysin eri ympäristössä.

Motivaatiota ei voi luoda, jollei tiedä, mitä haluaa!

Erilaisia palkkoja: lelut, ruoka, oma ihminen (ei käyty kovinkaan paljon sen tarkemmin läpi, mutta pointtina se, että mitään ei anneta ilmaiseksi).

Vanhastakin koirasta voi tehdä "pennun" palaamalla pentuharjoituksiin ja rakentamalla sitä kautta motivaatiota.

Kaikki onnistuu -asenne: pennun kanssa treenataan niin helpolla, että pentu onnistuu, mutta saman tulisi päteä myös vanhemman koiran kohdalla.

Kisapalkka: täytyy olla sellainen, jota ei voi tulkita tempuksi (tokokehässä ei saa temputtaa koiraa). Harjoiteltava treeneissä "valmiiksi". Kisapalkka voi olla vaikka hyppy ilmaan (ei ohjaajaa vasten), pyörähdys, ohjaajan kierto tms. Se harjoitellaan erikseen ja yhdistetään vasta sitten kun koira sen tempun osaa, tokoon ja palkkaukseen.

Treenien joukossa on hyvä olla helppoja ja lyhyitä treenejä, jotka nostattavat koiran fiilistä. Näissä koiran tulee onnistua ja parhaiten näihin käy koiran lempijutut. Tykkääkö koira juosta esim ruutuun tai noutaa mielellään.

Kannattaa innostua, elämöidä ja palkata kunnolla. Häpeäntunne kyllä häviää ajan myötä. (Tämän olen itsekin pikkuhiljaa oppinut. :) )

Palkkaamattomuutta tulee harjoitella:
1) kisapalkka
2) joku juttu + kisapalkka
3) näitä lisätään pikkuhiljaa

Treenien tyypit Lentsun mukaan:
Kaikki onnistuu -treenit: itsevarmuus kasvaa sekä koiralla että ohjaajalla, motivoinnissa tärkeässä roolissa kokonaisuuden kannalta. Näitä >50% kaikista treeneistä!
Tarkkuustreenit: korjataan isot ja pienet virheet, lyhyitä ja nopeita treenejä esim. sisällä ja nimenomaan sisällä pystyy treenaamaan paljon; tv:tä katselessa hyödynnä mainostauot. Ei saa lintsata yhtään siinä asiassa, mitä halutaan vahvistaa. Koiraa autetaan tarvittaessa niin paljon, että koira onnistuu.
Kisamaiset treenit: Näitä ei tarvita, jos kisataan esim. 1 krt/ kk. Aina ennen kuin menee ekaan kokeeseen tai uuteen luokkaan, tulisi tehdä kisamainen harjoitus. Kisamaisissa harjoituksissa analysoidaan, mitä täytyy treenata ja miten, tehdään treenisuunnitelma. Tärkeää on tehdä nämä oikeasti koemaisesti, virheitä ei korjata (esim. jos koira seuraa huonosti, sitä ei käskytetä uudelleen tai huomautella). Opetellaan itsekin koemaista tilannetta, jossa ei voi korjata ja jossa ei voi itse jäädä miettimään edellistä huonosti mennyttä liikettä. Muistettava kisapalkata koira liikkeiden välissä, vaikka koira tekisikin väärin tai huonosti. Kisatilanteesta luotava koiralle mukava, jotta sen motivaatio on hyvä huolimatta siitä, että se tekee jotain väärin.
Uuden opettelu - treenit: jos koira "osaa" jo kaikki, opetellaan uusia juttuja esim. temppuja silti, tällä pidetään pää virkeänä. Myös jonkun huonosti osatun liikkeen uudelleenopettelu menee tähän kategoriaan. Uutta pitäisi opetella joka viikko.

Treenisuunnitelma:
- täytyy olla rehellinen: kuinka paljon on oikeasti aikaa treenata
- jos meinaa edistyä ja käydä tokokokeissa, täytyy treenata enemmän kuin kerran viikossa
- aikaa ja tilanteita treenaamiseen löytyy: kauppareissut, kaikenlaiset odotteluajat, tv:n mainoskatkot, ruokaa laittaessa
- ennen treeniä suunnitellaan, mitä treenataan (joku teema)
- Täytyy olla tavoite treenaamisessa. On ihan sama, mikä se on, mutta se täytyy olla. Tavoitteen ei tarvitse olla mikään titteli tai voitto vaan esimerkiksi: viideltä tuomarilta 10 seuraamisesta, laukkaa luoksetulon välit tms. Tavoitteen tulee olla kuitenkin realistinen ja mielellään niin korkea, että voi asettaa välitavoitteita.

Häiriötreeni:
- säätila (sade, helle)
- alusta
- halli on joillekin ongelma
- peili hallissa on joillekin aluksi tosi hämmästyttävä juttu
- eri ääniset ihmiset (liikkuri, tuomari, sadetakki, sateenvarjo)
- paljon ihmisiä, paljon koiria, taputus
- hiljaisuus (kaikki tuijottaa ja on hiljaa!)
- ohjaajan jännitys (harjoiteltava helpoilla treeneillä, esiintymiset)
- liikkeiden välien harjoittelu: ohjaaja passivoituu -> koira aktivoituu, siirrytään jonnekin -> koira seuraa -> palkka, lyhentää paljon koeaikaa, harjoitellaan joka treeneissä ainakin kerran

Liikekohtaisesti:

Paikallaanolot:
- Etupalkka: kun treenataan piiloa, etupalkka menee ohjaajan kanssa piiloon
- Muutaman sekunnin paikallaanoloja.
- Leuka maassa, jos koira levoton.
- Istumisessa patsasistuminen: nakki kuonolla.
- Paikkamakuusta voi tehdä sellaisen liikkeen, että sen jälkeen aina alkaa varsinaiset treenit. Tässä on se etu, että kokeet yleensä alkavat juuri paikallaanoloilla.

Seuraaminen:
- Koiralle täytyy ensin luoda halu olla vieressä perusasennossa.
- Jos koiralle on vaikeaa olla ohjaajan lähellä, sitä täytyy treenata ensin ennen kuin perusasentoa.
- Monipuoliset, yllätykselliset seuraamiset ylläpitävät ja lisäävät motivaatiota.
- Rytmitykset: temponvaihtelut, käännökset

Jäävät liikkeet:
- paljon suorapalkkaa asennoista
- pysymiset erikseen
- etupalkka pysymiseen, takapalkka pysähtymiseen
- jännitetreenit pysymiseen

Luoksetulo:
- tärkein voi/evl-luoksarissa on viimeinen 10 m, jossa luoksetulo tapahtuu: usein koirat tulevat ravilla vimeisen pätkän -> koko luoksetulo näyttää rumalta. Siksi lyhyitä luoksareita on treenattava paljon.
- stopit treenataan erikseen

Ruutu:
- irtoaminen: kannattaa harjoitella jo varhaisessa vaiheessa
- suorapalkkaa ruudusta, eniten tätä treeniä

Kaket:
- nopeisiin vaihtoihin kiinnitettävä huomiota (ei saisi tapahtua kaksitahtisesti)
- pitkä matka (yhtä vaihtoa, vahvistaa ensimmäistä nousua)
- kauko-ohjauksen vaihtoja ei voi treenata liikaa

sunnuntai, 14. lokakuu 2012

Erittäin vilkas ja hieman rauhaton

Tänään käytiin Ylöjärven Mutalassa Rottweiler-yhdistyksen luonnetestissä. Tuomareina oli Marco Vuorisalo ja Irene Puputti.

Pidemmittä puheitta arvosteluun.

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Loppupisteet +156

Mahla oli luonnetestissä oikein oma itsensä ja reagoi niinkuin odotinkin. Ei mitään uutta tai erikoista.

Kelkalla Maa huomasin kelkan heti ja alkoi pöhistä. Kelkan tullessa lähemmäs, se siirtyi mun taakse pöhisemään. Kun kelkka pysähtyi mun viereen, Maa jatkoi hetken pöhinää. Kutakuinkin silloin kun tuomari ohjeisti mua kiinnostumaan kelkasta, Maa lopetti pöhinän, meni katsomaan mikä kelkka on ja ei siinä sitten mitään. Sen jälkeen Maa suorastaan kävi vahingossa kelkassa ja menetti mielenkiintonsa siihen.

Sitten sateenvarjopelästytys ja tynnyri. Maa reagoi roskiksen/hiekkalaatikon takaa tulevaan sateenvarjoon terävästi, mutta vaikkei se tiennyt, mikä se oli, kun uudelleen mentiin ohi, se käveli reippaasti ilman mitään arpomista ja taisi lähinnä olla kiinnostunut tutkimaan, että mikä siellä roskiksen takana oikein oli. Ja kun palattiin ohi vielä toiseen suuntaan, sitä ei enää kiinnostanut yhtään eikä se reagoinut mielenkiinnolla eikä väistämisellä. Tynnyriin Maa myöskin reagoi täpäkästi karkuunlähdöllä ja kääntyi sitten katsomaan. Kun tynnyri tuli alas, mentiin katsomaan mikä se oli ja Maa meni sinne ihan suoraan eikä tainnut enää olla yhtään edes kiinnostunut tynnyristä.

Puolustushalua testaava erikoiskoe, kun tuomari tuli uhkaamaan mua ja koiraa olikin aika mielenkiintoinen. Maa kyllä pöhisi kovasti, mutta luikki mun taakse pöhisemään. Aika lähelle tuomari tuli ennen kuin koki, että kuormitus on liikaa Mahlalle. Sen jälkeen tuomari oli taas kaveri.

Pimeässä huoneessa oli kolme käytävää/huonetta/komeroa. Ensimmäinen käytävä oli ulko-ovelle, sitten oli poikittainen kapea huone, jonka nurkasta lähti koppi, jossa minä sitten istuin. Tuomarit olivat poikittaisessa huoneessa. Tuomarit kolisuttivat jotain laatikkoa, joka kyllä melkoisesti kolisikin, taisi siellä ylimääräisenkin kerran kaatua vahingossa. Se ei Mahlaa häirinnyt. Ensin se pyöriskeli siellä edestakaisin tulematta perimmäiseen huoneeseen, jossa mä olin. Hetken pyörittyään alkoi saada hajua ja malttaa ja sitten löysikin mut tosi nopsaan.

Seinässä Maalle vaikeinta oli se, että mä lähdin pois. Ei siitä nössykästä itseään ole puolustamaan. Mun perään se huusi, toki huomasi uhkankin. Kun uhka tuli lähemmäs, Maa olisi lähtenyt kiipeämään seiniä pitkin. Mutta tässäkin tuomari oli kiva juttu sitten kun tuli luokse ystävällisesti.

Laukauksiin Maa terästäytyi, ekaan laukaukseen pysähtyi ja toiseen vain katsoi. Siksi arvosteluksi tuli laukauskokematon.

Ehkä itse olisin arvioinut toimintakyvyn hyväksi, koska Maa ei toimintakykyään menettänyt missään vaiheessa ja vaikka oli outo juttu, se mielestäni aika nopeasti kykeni toimimaan silti. Ehkä toimintakyvyn nostoon olisi tarvinnut esim. koiran mennä nopeammin haalarin luo tai löytää mun nopeammin pimeästä huoneesta. Aiempien koirien testeihin verrattuna Mahlalla toimintakyky kuitenkin säilyi koko ajan paremmin kuin monella muulla, jotka saivat saman arvosanan. Puolustushalussa tuo "+1 pieni" tuntui sisältävän monenlaisia suorituksia. Käytännössä kaikki koirat, jotka menivät ohjaajan taakse, saivat kyseisen arvosanan riippumatta siitä olivatko ne siellä takana häntä koipienvälissä ja maassa mykkyrällä vai haukkuivat, kuten Mahla.

Kyllä siitä Mahlan tunnistaa. Ja vaikka siellä rotikkaväen keskuudessa vähän puhuttiinkin "siitä jostain lapinporokoirasta" niin ylpeänä kannan kotimaisen rodun lippua, sillä Mahla selviytyi testistä rotikoita paremmin. Ainakin Mahla oli huomattavasti kovempi, rohkeampi ja sinnikkäämpi koira kuin kyseiset testatut rotikat, jotka näin. ;)

lauantai, 29. syyskuu 2012

Mahlan lonkkakuvat

Nyt vihdoin pääsen laittamaan nämä kuvat näkyville. 30.7.2012 Juha Kallio röntgenkuvasi Mahlan, nyt laitan näkyviin pelkät lonkkakuvat. Samallahan Mahlalta kuvattiin koko selkäranka, olat ja pari tassua, kun kartoitettiin ongelmia ja mahdollista nivelrikkoa. Tassuista, olkapäistä ja selästä ei löytynyt mitään muutoksia, mutta nämä lonkkakuvat ovat hyvin mielenkiintoiset...



Tämä ensimmäinen kuva on tavallinen lonkkakuva. Ihan siis sellainen kuin viralliset lonkkakuvat ovat, tosin tätä ei lähetetty minnekään Kennelliittoon arvosteltavaksi. Mahlan lonkat on arvosteltu C/C. Kuvasta voi nähdä, kuinka reisiluunpää ei mahdu lonkkamaljaan kokonaan.



Tässä toisessa kuvassa on takajalat aseteltu siten, että reisiluun päät on tuettu lonkkamaljaan niin syvälle kuin se Mahlan lonkissa on mahdollista. Tästä kuvasta voi nähdä (mähän en näe näistä juuri mitään, mutta eläinlääkäri selitti mulle aika tarkkaan nämä ja silloin opin näkemään näistä jotain), että Mahlan lonkkamaljat ovat laakeat ja matalat eikä reisiluunpää mahdu kokonaan edes näin tuettuna lonkkamaljaan.



Tässä viimeisessä kuvassa on reisiluunpäitä loitonnettu ulospäin niin, että nivelsiteiden sallima nivelten löysyys saadaan esille. Eli näin paljon reisiluunpäät voivat liikkua lonkkamaljasta ulos. Luksaatiosta puhutaan (koirilla lähinnä polvien kohdalla tutkitaankin juuri luksaatiota), kun reisiluunpäät tulevat kokonaan ulos lonkkamaljoista. Näin ei Mahlalla ihan käy, mutta hurjan paljon luunpäät kuitenkin voivat elää lonkkamaljassa.

Reisiluunpää rikkoo rustoa liikkuessaan voimakkaasti ja tästä aiheutuu koiralle kipua. Vähentääkseen kipua koira pyrkii liikkuessaan siihen, että reisiluunpäät eivät hierrä lonkkamaljaa eli pitävät reisiluunpäitä mielummin hieman ulkona. Mahlalla tästä syystä on kiertynyt takajalat ulospäin sen askeltaessa ja seistessä, jotkut koirat esimerkiksi heittävät takajalkojaan sivukautta eteen.

Että tämmöstä tällä kertaa.

lauantai, 8. syyskuu 2012

Ikaalisissa kokeilemassa



Perjantaina ja lauantaina oli oman seuran tokokisat Ikaalisissa. Osallistuimme kumpaiseenkin vähän vaihtelevaisella tuloksella. :) Kummassakin kokeessa tuomarina oli Ilkka Sten ja Mahlan osalta molemmat kokeet näyttivät ihan samalta.

Perjantaina satoi vettä. Onneksi Viitapuiston nurtsi oli suht lyhyttä ja Mahlalla ei ollut prinsessa-hienohelma-päivää vaan se meni ihan kiltisti ja ongelmitta maahan. Koska emme ole Viitapuistossa juuri koskaan tokoilleet vaan se on meidän aksakenttä, vähän jännitin, miten Maa siihen suhtautuu. Otin Maan odottelemaan ennen koetta siihen meidän toimitsija/kanttiinitelttaan ja Maa siinä kerjäsi sämpylöitä ja oli ihan mukavan rauhallinen. Avoimen koiria oli sen verran, että paikkamakuut olivat kahdessa erässä. Ekassa ryhmässä oli melkoista draamaa, josta johtuen me päädyttiin sijaistamaan sinne. Mentiin siis ihan suoraan sämpylöitä kerjäämästä kehään, mikä sitten ehkä näkyi levottomuutena. Kootut selitykset tulossa. :)

Paikkamakuu 0: Maa meni hyvin maahan, mutta jäi piippaamaan. Piippaaminen koko paikkamakuun ajan kuului piiloon. Maa oli siirtynyt puoleen kehään ryömien. Kuulemma ylös ei ollut noussut, mutta ryöminyt oli paikaltaan puoleen kehään. Istumaan nousi lopussa hyvin. Mikään varsinainen yllätys tämä ei ollut. Paikkamakuu on meille aina ollut sellainen liike, jossa Maa keksii mitä milloinkin. Toisista koirista se ei ole pätkääkään kiinnostunut, eikä nytkään niiden luo ryöminyt vaan kohti piiloa mun luo.

Koska paikkamakuu oli nollilla, mulla ei ollut mitään paineita enää yksilöliikkeisiin. Oli hyvin levollinen ja hyvä fiilis mennä kehään. Pisteillä ei olisi mitään väliä. Koska sateessa emme ole juuri treenanneet, ajattelin sateen nyt hyvin positiivisena asiana: saadaan koetreeni sateessa ja näen, miten Mahla toimii. Lisäksi avoimen liikkeitä ei olla tehty kokonaisena juuri ollenkaan, joten oli jännä nähdä, miten Maa niistä selviytyy yhteen putkeen.

Seuraaminen 8.5: Seuraaminen oli ihan kamalaa. Maa tuli kyllä vieressä, mutta piippasi ja oli kiinnostunut kaikesta muusta kuin musta. Kun seuraamiskaavio meni tuomarista poispäin, kehuin Mahlaa ja loppupätkän, johon kuului myös juoksu, se meni enemmän mahlamaiseen tapaan hyvin.

Liikkeestä maahanmeno 9: Piste meni varmaan piippaamisesta, koska mun mielestä Maa meni hyvin maahan ja nousi hyvin vieressä istumaan. Ihan semmonen kuin sille on opetettu.

Luoksetulo 7: Voi luoksetulo! Mulla on ollut jotenkin sellainen väärä kuva luoksarista, että se on vain alokasluokassa istuvasta asennosta ja muissa luokissa maasta. Mä fiksuna menin käskemään Mahlan maahan. Huoh. Olisinhan mä niitä edellisiä koirakoita voinut sen verran tarkkailla, että olisin tämänkin huomannut... Itse luoksari oli juuri sellainen kuin Mahla sen parhaimmillaan tekee. Tuli lujaa, stoppi oli hyvä ja varma seisominen ja viereen tuli yhtä lujaa ja hyvin. Mä annan Mahlalle kympin tästä. Aivan nappi suoritus! Sitä en osaa sanoa, kuinka paljon venyi, mutta Mahlaa se oli parhaimmillaan. Kovaa se kyllä tuli, että kai se saattoi vähän venyäkin, vaikka Maa reagoi käskyyn heti ja teki tosi napakan stopin.

Liikkeestä seisominen 10: Vähän jännitin, siirteleekö Maa etutassuja, kun poistun taakse. Ei siirrellyt, vaan oli napakasti paikoillaan. Tää oli hyvä. Piippasi tässäkin, vaikka se ei pisteissä näy.

Nouto 10: Mä osaan heittää kapulaa, siitä pisteet mulle. :) En heiluttele, vaan kerralla lentää ja pitkälle ja suoraan. Mahla ei kapulaa ilmeisesti heti nähnyt vaan meni ensin kapulan lähellä oleville ruohotupoille, jolloin näki kapulan heti ja oikeastaan pysähtymättä meni kapulalle. Maa nappasi kapulan hienosti takaa ja tuli lujaa luokse. Se tuli niin lujaa, että vähän pelkäsin, törmääkö muhun, mutta ei, hienosti jarrutti ja tuli tosi tiiviisti eteen. Luovutus oli esimerkillinen. Sivullesiirtymisessä piippasi vähän ja kiersi pikkusen liian isolla kaarella mun makuuni, mutta muuten siis erinomaisesti.

Kauko-ohjaus 10: Tämä oli myös mahlamaiseen tapaan hyvä. Ei mitään häröilyä vaan Maan vire oli juuri kohdillaan. Hyvät, tarpeeksi nopeat ja puhtaat.

Hyppy 10: Mahla teki erinomaisen hypyn. Se ei ole koskaan sellaista tehnyt. Maa ei keskittynyt muhun, joten se hyppäsi vahingossa hypystä pitkälle. Se reagoi istu-käskyyn heti ja tuli takaisin hienosti.

Kokonaisvaikutus 9: Piippaamisesta piste. Vain yksi piste.

Yhteensä 155 /160p. 2-tulos

Mun omaa typeryyttäni menetettiin ykkönen siitä nollatusta paikkamakuusta huolimatta. Arvatkaa harmittaako? Totisesti. Maa teki niin monta niin hienoa liikettä, että harmittaa oma moka. En voi ainakaan syyttää koiraa. Se teki mun mielestäni paremmin kuin odotin. Sen tiesin, että se piippaa enkä siihen nyt puutu. Mahlan suorittamisesta jäi hyvä fiilis kaikesta huolimatta. Se teki tosi makeesti ja ennen kaikkea puhtaasti ja täysin omalle tasolleen töitä. Palkkana oli iltaruoka ja lampaansorkka, jonka kanssa sen aika mukavasti menikin.



Tänään eli lauantaina oli aamusta koe. Me mentiin jo aamulla katselemaan ylempiä luokkia. Maa pyöri koko reilun ekan tunnin siinä mun kanssa ja rauhoittui kivasti.

Paikkamakuu 5: Eilinen toistui. Maa jäi maahan, oli kuulemma siinä hetken ollutkin ihan suht rauhassa ja sitten lähti venytellen eteenpäin. Kolmisen metriä tuli piilona toimineen teltan suuntaan. Tuomari katsoi "paria koiran mittaa" hieman läpi sormien ja antoi säälistä (ja siitä hyvästä, että eteneminen oli niin paljon pienempää kuin eilen) vitosen. :)

Seuraaminen 10: Nyt herättelin Mahlaa vähän enemmän kehän ulkopuolella ja "aloitettiin" seuraaminen kehän ulkopuolelta jo. Eli toin Maan seuraten vapaana kehään (samalla tavalla kuin eilen, mutta vähän paremmin kontrollissa). Vähän alku oli taas tahmea, mutta se korjasi hyvin ja jo ekan suoran jälkeen homma alkoi näyttää seuraamiselta. Oikein hyvä.

Liikkeestä maahanmeno 9: En tiedä lähtikö taas piippaamisesta piste, koska mun mielestäni Maa meni hyvin maahan. Käskystä ainakin tippui, joten tuskin oli hidaskaan?

Luoksetulo 8: Nyt jätin istumaan, kuten pitääkin. :) Stoppasi kyllä, mutta nyt venyi enemmän kuin eilen. Mun mielestäni ihan ok. En lähde korjaamaan tai muokkaamaan tätä mitenkään. Korjatkoon koira, jos tajuaa.

Liikkeestä seisominen 10: Ei lisättävää. Piippasi alussa kyllä, muttei näemmä vaikuttanut arvosanaan.

Nouto 10: Tää oli ihan yhtä hyvä kuin eilen. Sivulle siirtyminen vähän takkuaa, mikä tosin ei ehkä näy ulkopuolisen silmiin, kun ei tiedä, miten tiukasti Maa oikeasti osaa kääntyä. Mutta itse liike eli kapulalle meno ja tulo lujaa laukalla ja nätisti törmäämättä eteen, oli juuri niinkuin pitääkin.

Kauko-ohjaus 10: Aivan nappi suoritus. Tässä Maalla oli hyvä vire, ei ääntelyä. Ennen kaikkea Maa oli skarppina eikä hätäillyt, vaikka vaihtojen välissä ollaan hetki paikallaan.

Estehyppy 9: Taas mahlamainen suoritus eli kääntyi heti esteen päällä. Tästä syystä sitten palaaminen oli luonnollisesti hieman hankalaa. Maa hyppäsi kuitenkin epäröimättä eikä osunut esteeseen, mutta pakkohan sitä hankalaa tilannetta oli sitten purkaa muutamalla ärräpäällä, josta pistekin tipahti pois.

Kokonaisvaikutus 9: Sama kuin edellisessä kokeessa...

Yhteensä 174p. /200p. AVO1-tulos, sijoitus 3. /8.





Tuomarin saatesanoiksi jäi, että ei mitään muuta treenattavaa kuin ääntely pois, mutta siihen hän ei osaa antaa neuvoja. Niinpä. Toisaalta tuo ääntely tuo mulle painetta, mutta toisaalta se myös poistaa sitä. Tiedän, että siitä lähtee pisteitä, joten en jaksa sitten muitakaan pisteitä stressata niin kovin. Jos eilen olin rentona nollatun paikkamakuun jälkeen, tänään olin rentona ihan muuten vaan. Keskityin oikeasti omaan hommaani ja annoin Maan tehdä oman hommansa. Toimi hyvin. Esimerkiksi seuraamisessa mä hoidan oman liikkeeni siten, että Mahlan on helppoa seurata ja Mahla seuraa. Jos se jää tai edistää tai laskee kontaktin, mä annan sen itse korjata oman osuutensa ja jatkan vaan itse omaa hommaani. Noudossa mä sen verran liikutan kapulaa, että Mahla huomaa, mistä liikkeestä on kyse ja tajuaa seurata kapulaa. Mä keskityn heittämään ja katson, minne heitän eli annan Mahlallekin mahdollisuuden katsoa, minne kapula menee. Kakeissa mä istumisessa autan mun huomaamattomalla kaksiosaisella käsimerkillä istumista, jotta Maa tietää varsinaisen käskyn tullessa, että nyt noustaan. Näin mä en anna itselleni mahdollisuutta turhautua Mahlan "osaamattomuuteen". En mä Mahlaa auta tai tee hommia sen puolesta. Jokainen hoitakoon oman tonttinsa. Siinä me mun mielestäni onnistuttiin molemmissa kokeissa varsin hyvin. Mä mokasin luoksarin käskytyksessä, Mahla tänään hypyssä ja tietysti paikkamakuussa. Molemmat onnistuu joskus, molemmat epäonnistuu joskus. Semmosta se on. Mä en anna kuitenkaan Mahlan mokien vaikuttaa omaan hommaani ja vastaavasti Mahla ei yleensä anna mun mokien vaikuttaa omaan tekemiseensä, tekee miten parhaaksi taitaa musta huolimatta.

Mutta mikään ei poista meidän ongelmaa. Vielä olen vähän kahden vaiheilla, että hoidetaanko koko avoin luokka vielä tänä syksynä kovasti piipaten vai palaillaanko ensi keväänä TOIVOTTAVASTI hiljaisen koiran kanssa näihin hommiin takaisin. Voittajaluokkaan tällä menolla ei ole yhtään mitään asiaa, se jos mikä on aivan selvä.





Kuvat lauantain kokeesta.