Tänään tapahtui varsinainen yllätys Kurikan näyttelyssä, mihin mä en ollut varautunut. Yllätys oli positiivinen. Mahla, mun pikku wannabe-näyttelypiski sai ERITTÄIN HYVÄN!!! Siis löytyy tuomari, joka näkee Mahlassa melkein rodunomaisen koiran. Siis on olemassa tuomari, joka löytää Mahlasta kehuttavaakin. Mä olin varmaan kovin tyrmistyneen näköinen, kun sain punaisen nauhan käteeni. Mahla sai punaisen nauhan! Vielä tyrmistyneempi olin, kun luin arvostelua, jossa lähestulkoon jokaista koiran osaa on kehuttu.

Tänään siis lähdettiin viettämään koiranäyttelypäivää Kurikkaan. Matkaahan kertyi ja kertyi vielä enemmän, kun menimme äidin tutuille kyläilemään Jurvan puolelle. Mutta oikein mukava päivä vietettiin silti.

Musti esiintyi ensin. Kehään meno oli varsinainen katastrofi meiltä. Olin saanut Mustin suht koht pirteäksi ja reippaaksi ennen kehään menoa. Sitten kun Mus ei yleensäkään mene tuomarin tykö vaikka antaakin vieraiden ihmisten käsitellä sitä. No, kun Mus ei mennyt tuomarin (Sakari Poti) luo, Poti nappasi hihnasta kiinni ja veti Mustia luokseen. Ja pöh, mä yllätyin ja Mus pelästyi kovasti tuollaisesta käsittelystä ja hanakasti alkoi väistellä tuomaria. Fiksusti Poti pisti meidät kuitenkin kiertämään kehää niin, että Mustikin palautui. Sen jälkeen Mus olikin sellainen normaali eikä välittänyt pätkääkään, että tuomari tuli pariinkin otteeseen taputtelemaan sitä.

"Hieman" laineikas turkki oli tekijä, miksi Poti tiputti laatuarvosanaa. Keskusteltiinkin siinä hetki Potin kanssa turkista ja oltiin kyllä yhtä mieltä siitä, että kihara turkki vaikuttaa yleisvaikutelmaan aika merkitsevästi. Tosin turkkihan on iän myötä alkanut entisestään kihartua. Hassu juttu. Täytynee ennen seuraavaa näyttelyä ottaa sille suoristuspermanentti. :D

Mustin arvostelu: Musta, keskikokoinen. Mittasuhteiltaan oikea. Ikäisekseen hyvässä kunnossa. Hyvä pää. Tiivis runko. Hyvät kulmaukset. Raajaluusto saisi olla vahvempi. Jo kovin laineikas turkki. Oikea asentoinen häntä. Suorat hyvät liikkeet. Rauhallinen luonne.

Mahla sitten pääsi kehään möllöteltyään ensin flattipentua Sakua. Mahla olikin tällä kertaa tosi fiksusti kehässä. Tuomarin tutkiessa sitä se vaan seisoskeli siinä, ei välittänyt hampaiden katsomisesta, ei koskettelusta, ei mittaamisesta. Se vaan seisoi ja tuijotti namia. Kehän kiertäminenkin sujui aika hyvin, vähän se meinasi nostaa laukalle, mutta ei tehnyt pompun pomppua.

Naperon arvostelu: Tumman harmaa. Keskikokoa selvästi kookkaampi. Oikeat mittasuhteet. Kevytpiirteinen pää. Erinomainen runko ja raajarakenne. Valkoinen rinta- ja kaulamerkki. Kovasti karvanajolla. Hyvä liike. Miellyttävä luonne.

Ostin keskikokoisen metallikapulan, kun tällä kertaa hintaa oli "vain" 12e. Se on kuitenkin yli puolet vähemmän kuin kaikissa niissä kapuloissa, joita olen aiemmin katsellut. Nyt illalla kotosalla tehtiin kapulanpitoja ja aika helposti ja nätisti Maa alkoi pitää metskuakin. Samalla mä olen alkanut pohtia, josko sittenkin opettaisin kapulanluovutuksen eteen, koska se sivulletulo kapulan kanssa on ollut aika taistelua ja tuskien taivalta. Näyttää Mahlalle paljon helpommalta olla mun edessä. Tätä täytyy miettiä.

Mahlus pahlus totteli myös näyttelypaikalla. Se hengaili vapaana, mutta passiivista paikkamakuuta ei tehty, kun Maa oli liian aktiivinen [lue: ei pystynyt rauhoittumaan]. Käytiin myös hallin sisällä käyskentelemässä sen verran, että Maa sai kivan hallikokemuksen. Siellä hengailtiin myös hetki vapaana, tehtiin muutama pa ja siinä pysymistä, ja m-i ja i-m vaihtoja edestä. Nää menee jo niin helposti, että täytynee etsiä haastavampia ja häiriöllisempiä paikkoja. Rautatieasemalle on pitänyt jo pitkään mennä ja raviratakin voisi olla ihan jees paikka noin niinku häiriöiden suhteen. :)